Mitä sidosryhmämme ajattelevat koronapandemiasta nyt?

Teimme sidosryhmillemme haastatteluja, joissa keräsimme tietoa koronapandemiasta toipumisen haasteista ja toimista sekä näkemyksistä sidosryhmäyhteistyön kehittämiseen. Vastaukset osoittavat, että pandemiasta palautuminen on varsin pitkällä. Koronan tilalle ovat kuitenkin tulleet Ukrainan sotaan sekä talous- ja energiakriisiin liittyvät haasteet.

Kolmevuotinen JuRe-hanke on vierähtänyt jälkimmäiselle puoliskolleen. Kuluneena keväänä olemme tutkimustyön ohella pohtineet sitä, mitä sidosryhmämme ajattelevat koronapandemiasta ja siitä toipumisesta nykytilanteessa. Moni asia on muuttunut koronan osalta reilun vuoden aikana. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan koronapandemia ei ole enää maailmanlaajuinen terveydellinen hätätila. Uudet kriisit ovat vallanneet alaa, ja julkisen keskustelun huomio on siirtynyt pois pandemiasta.

Selvitimme sidosryhmiemme näkemyksiä haastattelemalla kahtakymmentä henkilöä ministeriöistä ja muista julkishallinnon organisaatioista, elinkeino- ja ammattijärjestöistä sekä sote-, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymysten parissa toimivista järjestöistä. Kysyimme heiltä muun muassa siitä, näkyykö koronapandemia edelleen heidän toimialallaan, mitä pandemian keskeiset oikeudenmukaisuuskysymykset ovat, mitä voimme oppia pandemia-ajan kokemuksista sekä millaisia heidän tietotarpeensa ovat. Tämä kirjoitus kokoaa yhteen haastattelujen keskeisimmän annin.

Korona näkyy vain vähän – uudet kriisit vallanneet alaa  

Haastattelut voi vetää yhteen siten, että sidosryhmiemme toimialoilla ja organisaatioissa on siirrytty pääosin uuteen normaaliin. Tämä uusi normaali tarkoittaa esimerkiksi digitalisaatiota, etätyötä, epävarmuutta ja useita samanaikaisia kriisejä. Pandemia on kuitenkin lisännyt kriisitietoutta ja –valmiutta kautta linjan, vaikka monet konkreettiset ratkaisut hakevat vielä muotojaan. Voidaan siis todeta pandemiasta palautumisen olevan käynnissä ja varsin pitkällä, vaikka viimeisen reilun vuoden aikana koronan tilalle ovat tulleet Ukrainan sotaan sekä talous- ja energiakriisiin liittyvät haasteet. Koronaan liittyvät kansalaisten yhteydenotot ovat vähentyneet niin julkisella sektorilla kuin järjestöpuolella.

Korona näkyy sidosryhmien toimintasektoreilla edelleen välillisinä vaikutuksina, jotka liittyvät pandemia-ajan aikaansaamaan epävarmuuteen ja jälkiseurauksiin. Monet koronan esiin nostamista ongelmista ovat kuplineet pinnan alla jo pidempään. Haastateltavat puhuivat siitä, miten korona on aiheuttanut omalle toimialalle erinäistä velkaa tai aiheuttanut ylimääräistä kulutusta tai tarvetta investoida johonkin.

Konkreettinen esimerkki tästä on terveydenhuollon hoitovelka, jossa ei ole kyse yksinomaan koronapandemian seurauksista, vaan taustalla on työvoimapulaan ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaan liittyviä haasteita. Korona on pahentanut työvoimapulaa ja heikentänyt alan veto- ja pitovoimaa myös matkailu- ja ravintola-alalla.

Haastateltujen joukossa oli vain muutamia, jotka totesivat koronan edelleen vaikuttavan merkittävissä määrin oman organisaation toimintaan. Esimerkiksi ministeriöissä hoidetaan varautumiseen liittyviä asioita ja kriisilainsäädännön uudistamista. Osa ministeriöistä saa edelleen palautetta koronatoimista ja virkakunta vastaa esimerkiksi korona-aikaa koskeviin lainvalvojien selvityspyyntöihin. Myös pandemian viivästyttämiä hankkeita viedään eteenpäin.

Järjestöpuolen haastateltavat taas toivat esiin, että pandemiasta eniten kärsineillä toimialoilla hoidetaan edelleen esimerkiksi maksamattomiin koronatukiin liittyvä edunvalvontaa. Monissa edunvalvontajärjestöissä seurataan myös tarkasti digitalisaation ja etätyön vaikutuksia sekä korona-ajan kuluttajakäyttäytymisen muutoksia ja näiden vaikutuksia omaan toimialaan.

 

Koronapandemia kohteli toimialoja ja ihmisryhmiä eri tavoin

Selvitimme haastatteluissa myös sitä, miten sidosryhmämme ajattelevat koronapandemian keskeisistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä. Useimmat lähestyivät asiaa siitä näkökulmasta, miten pandemia kohteli eri toimialoja, yrityksiä ja palkansaajia hyvin eri tavalla. Toinen keskeinen näkökulma oli, miten korona on vaikuttanut pienituloisiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten vanhuksiin, vammaisiin ja lapsiin ja nuoriin. Useampi haastateltava toi vastauksissaan esiin, että kriisi osui pahiten niihin, joilla oli muutenkin heikoimmat valmiudet pärjätä. Kolmantena näkökulmana aineistosta nousi esiin globaali oikeudenmukaisuus ja miten eri asemassa maat ovat olleet väestön terveyden, hyvinvoinnin, henkiinjäämisen ja esimerkiksi rokotteiden saatavuuden osalta.

Koska haastateltavien joukossa oli useita elinkeino- ja ammattijärjestöjä, vastaukset keskittyivät erityisesti koronapandemian vaikutuksiin eri toimialoille sekä korona-ajan tukien ja rajoitustoimien oikeudenmukaisuuteen. Kriisin myötä on saatu paljon oppia erilaisista tuista ja on paremmin varauduttu tuleviin kriiseihin tukien osalta: ne ovat nyt monipuolisempia ja laaja-alaisempia. Muutama kritiikki on kuitenkin syytä mainita.

Useat haastateltavat nostivat esiin, että koronatukia maksettiin eri toimialoille eri perustein eivätkä ne aina kohdentuneet aloille, jotka kärsivät eniten koronasta. Esimerkkinä mainittiin kriisin alkuvaiheissa käytössä ollut Business Finlandin kehittämistuki, jota koettiin maksetun myös sellaisille yrityksille, joiden toimintaan korona ei juuri vaikuttanut. Tukien hakeminen koetiin haastavaksi, ja ajateltiin, että rahoituksen painopistettä pitäisi siirtää kustannustukevampaan suuntaan kehittämisen asemasta, ainakin kriisiaikoina. Valtiokonttorilta haetuissa tuissa hyödynnettiin automatisaatiota, mikä ei mahdollistanut tapauskohtaista harkintaa ja koetteli ajoittain hakijoiden oikeustajua.

Vastauksissa korostui erityisesti se, että koronasta ovat kärsineet erityisesti matkailu-, ravintola-, kulttuuri- ja tapahtuma-alat. Näillä aloilla koronasta toipumisen haasteet liittyvät keskeisesti toimeentulon turvaamiseen, sillä korona-aika söi taloudelliset puskurit työntekijöitä ja yrityksiltä. Uudet kriisit ovat edelleen vaikuttaneet näiden alojen toipumista koronasta. Tilanne oli erityisen vaikea uusilla yrityksillä, jotka jäivät suurelta osin erilaisten korona-ajan tukien ulkopuolelle. Haastateltavien mukaan myös suoran palkkatuen mahdollisuuksia on syytä selvittää. Kokonaan uusia rahoitusinstrumentteja ei toivota, vaan ennemmin tulisi kehittää tukien käytännöllisyyttä ja joustavuutta.

Oikeudenmukaisuudesta keskusteltaessa edunvalvontapuolen järjestöt nostivat esiin epäyhtenäisyydet ja epäjohdonmukaisuudet rajoitustoimien kohdentumisessa. Haastattelussa kritisoitiin sitä, että rajoituksia otettiin käyttöön ja poistettiin eri tavalla riippuen toimivaltaisesta viranomaisesta, vaikka monet alat olivat riskeiltään samanlaisia. Lisäksi tuotiin esiin käsitys siitä, että viranomaiset tulkitsivat lakeja eri tavoin. Myös ministeriöpuolelta tuli haastattelussa tukea sille, että rajoitustoimille olisi pitänyt saada vahvempia perusteita ja muutenkin niiden kohdentumista olisi pitänyt miettiä tarkemmin ja oikeudenmukaisuutta pohtien. Uusien terveysturvallisten toimintakäytäntöjen kehitys luo uskoa ja toivoa siitä, että yhteiskunta voidaan pitää jatkossa paremmin avoimena.

 

 

Suomi selvisi pandemiasta hyvin – johtaminen ja tilannekuvan muodostaminen keskeisiä kehityskohteita

Koronakriisin onnistumisten yleiskuvana oli, että Suomessa onnistuttiin kriisinhoidossa muihin maihin verraten hyvin. Haastateltavat nostivat esiin kansalaisten yhteiskunnallisen luottamuspääoman keskeisenä tekijänä sille, että rajoitusten noudattaminen oli suurta ja ihmiset toimivat ohjeiden mukaan. Vaikka tiedonvaihtoa julkishallinnon sisällä ja sektorien välillä pidettiin yhtenä haasteena, tuotiin se myös esiin yhtenä esimerkkinä onnistumisesta.

Kriisin aikana muodollinen päätöksenteko joustavoitui ja nopeutui. Myös eduskunta toimi pandemiassa todella nopealla aikataululla, ja kriisinhoidon kannalta välttämättömiä lakihankkeita priorisoitiin eduskuntatyössä.

Haastateltavien mukaan julkinen hallinto toimi korona-aikana pääosin joustavasti ja reagoi tilanteisiin nopeasti. Ministeriöissä tehtiin valtava määrä töitä korona-aikana, ja henkilöstö oli sitoutunutta. Useat haastateltavat nostivat esiin, että hallinnossa ja päätöksenteossa otetiin digiloikka käytännössä katsoen muutamassa viikossa.

Kriisijohtamisessa monet näkivät haasteita. Valtion kriisijohtamismallia ei seurattu kunnolla. Yksi haastateltava ministeriöstä kuvasi tilannetta niin, että lainsäädäntöä, ohjeistusta ja erilaisia rakenteita oli olemassa kyllä riittävästi, mutta kriisin iskiessä ne hylättiin. Kriisin aikana luotiin esimerkiksi uusia yhteistyöelimiä ja poliittisia ryhmiä, joilla ei ollut toimivaltuuksia.

Kaiken kaikkiaan haastatteluissa korostettiin tarvetta selkeyttää johtosuhteita valtioneuvoston tasolla ja viranomaishallinnossa. Yksi haastateltava ministeriöstä luonnehti valtionhallinnon johtamisrakennetta henkilökeskeiseksi, jossa ei ole riittäviä sijaisjärjestelyjä ja jossa johto ja asiantuntijat jäävät helposti yksin. Hän totesi, että korona-aikana asioita ei varsinaisesti jäänyt hoitamatta, mutta resursseja kului paljon siihen, että selvitettiin, kuka mistäkin vastaa. Jatkossa tulisi panostaa toimiviin rakenteisiin ja johdon tukeen.

Haastateltavat korostivat myös tarvetta punnita alueellisen ja keskitetyn päätöksenteon hyötyjä ja haittoja ja pohtia tähän liittyviä muutostarpeita mahdollisiin tuleviin kriiseihin varautumiseksi.

Haastatteluista nousi esiin myös se, että kriisin tilannekuvan muodostamista tulisi parantaa. Tilannekuva voi muuttua kriiseissä nopeasti, ja yhtenäisen käsityksen ja ymmärryksen puute vaikeuttaa päätöksentekoa. Toimijoilla tulisi olla riittävä osaaminen ja ymmärrys tilastotiedosta ja tilastointitavoista. Hallinnonalojen ja -tasojen yhteistyötä sekä asiantuntijatiedon hyödyntämistä olisi syytä lisätä tuleviin kriiseihin varautumiseksi. Kriisiajan tiedollinen epävarmuus ja tätä kautta muodostunut rajallinen toiminta-avaruus saivat ymmärrystä, mutta näistä huolimatta tulisi olla uskallusta viestiä avoimesti.

 

Tarve kehittää lainsäädäntöä ja lainvalmistelua

Vaikka päätöksenteko toimi pääpiirteissään hyvin, korona-aikana tehtiin myös päätöksiä, joissa rajoituksista ei ollut säädetty riittävän täsmällisesti, ja viranomaispäätöksiä on jouduttu myöhemmin kumoamaan tuomioistumisessa tällä perusteella.

Useat haastateltavat toivat esiin, että lainsäädäntö osoittautui puutteelliseksi pitkittyneen koronapandemian hoitamisessa. Vastauksista ilmenee, että tartuntatautilaki oli pandemiatilanteeseen nähden riittämätöntä ja sitä jouduttiin sitä muuttamaan korona-aikana useita kertoja. Yksi haastateltava ministeriöstä totesi, että tartuntatautilaki ei ollut pandemiassa käyttökelpoinen ”edes pieniin juttuihin”. Haasteita oli myös yritysten koronatukia koskevassa lainsäädännössä. Järjestöpuolen haastateltava katsoi, että lainsäädännössä käytettyjä termejä ei ollut mietitty loppuun saakka, mistä seurasi, että yritykset asetettiin tarpeettoman eriarvoiseen asemaan tukia haettaessa.

Korona-ajan lakihankkeista osa sujui hyvin, osa huonommin. Lainvalmistelua vaikeuttivat kiire, hallinnon väliset raja-aidat sekä puutteet lainvalmistelun osaamisessa. Useat julkishallinnossa työskentelevät puhuivat lainvalmisteluun liittyen siiloutumisen haasteesta ja sekä kommunikaation puutteesta hallinnossa, vaikka myös positiivisia kokemuksia yhteistyön lisääntymisestä mainittiin.

Lainvalmistelun onnistumisina taas pidettiin sitä, että Suomessa pystyttiin nopeasti vastaamaan erilaisiin kentän toimijoiden tarpeisiin. Uudistusten valmistelussa hyödynnettiin asiantuntijatietoa ja ratkaisuja haettiin eri toimijoita kuullen.

Aineistoista välittyykin melko myönteinen kuva siitä, miten sidosryhmiä kuultiin korona-aikana. Yksi järjestöpuolen haastateltava toi esiin, että yhteydenpitoa oli jopa enemmän ja se ulottui myös ministeriöihin, joiden kanssa aiemmin ei ollut aktiivista tiedonvaihtoa.

Kuuleminen kuitenkin vaihteli hankkeiden välillä. Järjestöpuolen haastateltavat esittivät myös kriittisiä kommentteja esimerkiksi siitä, kuinka koronatukien valmistelua koskevissa lakiesityksissä annettiin mahdollisuus kommentoida, mutta esitettyihin kommentteihin ei reagoitu tai ehdotusta vietiin kuulemiskierroksen perusteella järjestöjen näkökulmasta huonompaan suuntaan.

 

Varautuminen otetaan nyt tosissaan

Haastattelujen perusteella pandemia osoitti, että Suomessa oli varauduttu kriiseihin ennalta, mutta ei riittävästi. Esimerkiksi julkishallinnossa oli tehty erilaisia varautumissuunnitelmia, mutta ne eivät välttämättä olleet erityisen mietittyjä eikä ollut tietoa siitä, miten ne toimivat käytännössä.

Haastateltavien mukaan varautumissuunnitelmien tekemiseen suhtaudutaan nyt vakavammin ja mietitään, miten suunnitelmat käytännössä laitetaan kriisitilanteissa käyttöön. Tämä näkyy aivan ruohonjuuritasolla, kun esimerkiksi taloyhtiöissä luodaan omia varautumissuunnitelmia kotivaran, energiansäästön ja vedenkulutuksen muodossa. Ihmisten yleinen turvallisuudentunne ei ole heikentynyt, mutta varautumiseen halutaan ja uskalletaan nyt panostaa enemmän resurssien muodossa. Varautuminen kuitenkin ruokkii itseään, kun esimerkiksi sähköiset asianhallintajärjestelmät tarvitsevat omia tietoturvaan liittyviä ratkaisuja.

Omaksi varautumisen osakseen mainittiin lainsäädännön uudistamistarpeet. Syksyllä 2022 käynnistyi valmiuslain kokonaisuudistus, jota sidosryhmät pitivät tärkeänä sääntelyn kehittämisen toimena. Valmiuslain käyttöönotto on pandemian myötä koeponnistettu ja saatu sitä kautta arvokasta käytännön tason tietoa ja kokemusta. Silti yleisenä toiveena on, että kynnys valmiuslain käyttöönottoon pysyy korkealla ja tulevia poikkeusoloja voitaisiin hallita ja hallinnoida yleisen ja pysyvämmän lainsäädännön kautta ilman varautumista valmiuslakiin.

Lisäksi toimet kansallisen pandemiasuunnitelman parantamiselle ovat käynnissä. Useat korostivat tarvetta tartuntatautilain varautuvammalle uudistamiselle, jotta jatkossa vältyttäisiin reaktiivisuudesta ja poukkoilevuudesta kriisin keskellä.

Haastatteluista oppia sidosryhmäyhteistyön kehittämiseen

Haastattelujen tavoitteena oli kuulla sidosryhmiltä myös heidän tietotarpeistaan. Vastaukset osoittavat, että sidosryhmät odottavat tutkimukselta yleisesti pandemian jälkiseurantaa ja kriisin kerrannaisvaikutusten tarkastelua.

Sidosryhmien tietotarpeet liittyvät erityisesti seuraaviin teemakokonaisuuksiin: koronakriisi perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, koronakriisin vaikutukset oikeusvaltioon ja oikeusturvaan; kriisilainsäädännön toimivuus ja muutostarpeet; rajoitustoimiin ja tukiin liittyvät oikeudenmukaisuuskysymykset; Suomen ja EU:n rooli kriisissä; edunvalvontapolitiikka ja vallankäyttö; kriisin vaikutukset luottamukseen sekä hallinnon avoimuus, osallistaminen ja järjestösektorin rooli korona-aikana.

Iloksemme huomasimme, että JuRen tutkimus vastaa hyvin näihin tietotarpeisiin. Monet teemoista ovat työn alla JuRessa, joskin tarkastelun ulkopuolelle jäävät esimerkiksi korona-ajan tuet sekä järjestösektorin toiminnan kokonaisvaltainen tarkastelu.

Kaiken kaikkiaan sidosryhmähaastattelusta kertyi paljon hyödyllistä tietoa, jota käytämme hankkeen sidosryhmäyhteistyön kehittämisessä ja erityisesti hankeviestinnän kohdentamisessa vastaamaan paremmin sidosryhmien tarpeita.

Tämän kirjoituksen myötä kiitämme kaikkia osallistuneita haastatteluista!

JuRe-hankkeen sidosryhmien teemahaastattelut tehtiin välillä marraskuu 2022–maaliskuu 2023. Haastattelujen kesto vaihteli noin 20 minuutista tuntiin. Kahdestakymmenestä haastateltavasta neljä vastasi kysymyksiin yksityishenkilönä. Haastattelut toteutti valtio-opin väitöskirjatutkija Waltteri Immonen Turun yliopistosta.

Teksti: Mari Taskinen ja Waltteri Immonen
Yläkuva: Adobe Stock/Vitali