Ratkaisukortti | Yhteiskunnan kriisivalmius edellyttää lainsäädännön uudistustyötä ja selkeitä toimivaltasuhteita

Covid-19-pandemia osoitti eurooppalaisen kriisinhallinnan pääosin toimivaksi ja rakenteiltaan kestäväksi. Suomessa etenkin säädösten perustuslainmukaisuuden valvonnalla ja laillisuusvalvonnan keinoin kyettiin osaltaan turvaamaan perusoikeuksien toteutumista. Silti puutteita ilmeni erityisesti kriisilainsäädännössä, joka osoittautui osin riittämättömäksi ja epäselväksi. Päätöksenteon avoimuus kärsi keskitetyn toimintamallin vuoksi, mikä rajoitti eri tahojen osallistumista. Erityisesti laitoksissa asuvien ja muiden haavoittuvassa  asemassa olevien ihmisten oikeudet jäivät vajaiksi. Jatkossa on tarpeen turvata kriisivalmius, tarkentaa toimivaltasuhteita ja varmistaa kaikkien osallistumismahdollisuudet ja oikeuksien toteutuminen kriisitilanteissa.

• Myös kriisitilanteissa perusoikeuksien rajoitusten on perustuttava lakiin. Lainsäädännössä tulee määrittää tarkasti viranomaisten kriisitoimivaltuudet. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lainsäädännön, ohjeiden ja suositusten eroista viestimiseen, jotta viranomaiset toimivat asianmukaisesti ja ihmiset tuntevat oikeutensa.
• Kriisejä pitäisi pystyä hallitsemaan ensisijaisesti toimialakohtaisella lainsäädännöllä. Monilta aloilta puuttuu edelleen lainsäädäntötoimin varmistettu vakaviin häiriötilanteisiin varautuminen. Pandemian yhteydessä etenkin valmiuslain ja tartuntatautilain tarkistustarpeet tulivat ilmeisiksi.
• Institutionaalisten toimivaltasuhteiden on oltava selkeästi määriteltyjä lainsäädännössä. Tämä sujuvoittaa viranomaisten yhteistyötä ja viranomaistoimien koordinointia kriisitilanteissa. Myös poikkeusolojen toteamiseen ja poikkeusolosäädösten käyttöönottoon liittyvää sääntelyä on syytä tarkistaa.
• Demokraattisten instituutioiden kriisinkestävyys luodaan normaalioloissa. Valtioneuvoston ja eduskunnan tulee turvata ihmisten osallistumismahdollisuudet nykyistä paremmin kriisipäätöksenteon avoimuuden ja laajan tietopohjan takaamiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää heikoimmassa asemassa olevien ryhmiin, erityisesti laitoksissa asuviin.
• Kansalaisille ja kansalaisjärjestöille tulee tarjota mahdollisuuksia osallistua huoltovarmuusverkoston toimintaan ja valmiusharjoituksiin. Kriisitilanteessa tulee huomioida paikallinen ymmärrys ja kansalaisnäkemys.
• Kriisien jälkeisessä arvioinnissa on tärkeää tarkastella kriisitoimien onnistumista ja tunnistaa kehityskohtia. Kriisi- ja jälkihoitotoimia on tarkasteltava yhdenvertaisuuden, perus- ja ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltiollisuuden kannalta. Valtioneuvoston tulee varmistaa kriisitilanteiden avoin ja systemaattinen jälkiarviointi, mikä tukee kriisivalmiuksien kehittämistä, oikeusvaltion toteutumista ja vahvistaa luottamusta viranomaisiin.
• Lainvalmistelun kehittämiseen tulee panostaa siten, että laadukas lainvalmistelu toteutuu niin normaaliaikoina kuin kriisiaikoina. Lainvalmisteluun tulee varata riittävästi resursseja, jotta kansalaisten osallistuminen voidaan varmistaa ja vaikutusarvioinnit voidaan toteuttaa kattavasti. Lainvalmistelun resurssit on turvattava, jotta rajoitustoimien käyttöönotto ja purkaminen toteutetaan oikeusvaltioperiaatteita noudattaen.

JuRe-tutkimushankkeen ratkaisukortti on julkaistu alunperin Strategisen tutkimuksen Ratkaisuja tieteestä -verkkopalvelussa. Ratkaisuja tieteestä -verkkopalvelu tarjoaa strategisen tutkimuksen hankkeiden tutkittua tietoa ja tutkimukseen perustuvia ratkaisuja yhteiskuntamme suuriin haasteisiin ilmiölähtöisesti ja yleistajuisesti. Sivusto on suunniteltu erityisesti päättäjien ja päätöksenteon valmistelijoiden hyödyksi, mutta se tarjoaa mielenkiintoista sisältöä myös opettajille, opiskelijoille, toimittajille sekä kaikille yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneille.