Blogi | Mikko Värttö: Osallisuudesta pidettävä kiinni myös kriisitilanteessa

Kriisitilanteissa päätöksenteko keskittyy usein johtaville poliitikoille ja viranomaisille. Myös kansalaiset odottavat päättäjiltä johtajuutta kriisitilanteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kansalaiset ovat valmiita hyväksymään kaiken, vaan päättäjien odotetaan toimivan heille suotujen toimivaltuuksien rajoissa sekä kuuntelevan kansalaisia myös kriiseissä.

Osallisuuden varmistaminen on tärkeää myös kriisitilanteessa, jotta saadaan paremmin paikallisiin oloihin ja eri ryhmien tarpeisiin sopivia toimia aikaiseksi. Osallisuus vahvistaa luottamusta ja kriisitoimien hyväksyttävyyttä – kansalaiset ovat valmiimpia noudattamaan rajoituksia ja suosituksia, kun heitä on kuultu niistä päätettäessä. Kriisitilanteita kuvaavat aikapaineet voivaty kuitenkin tehdä osallistamisesta ja kuulemisesta haastavaa erityisesti kriisin akuutissa vaiheessa. Vähimmäisvaatimuksena tulisi kuitenkin olisi, että kansalaisille tiedotetaan avoimesti kriisitoimista ja niiden perusteista, jotta heillä olisi ajantasaista ja totuudenmukaista tietoa siitä, miksi tiettyihin toimiin on päädytty. Tiedon välittäminen ehkäisee myös kriisinaikaisen huhupuheiden leviämistä ja haitallista informaatiovaikuttamista.

Kriisitilanteissa tarvitaan monia vaikuttamiskanavia

Suomessa otettiin pandemian aikana käyttöön useita kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia toimia valmiuslain ja muiden lakien nojalla ottaa. Vaikka näillä toimilla oli myös kansalaisten, viranomaisten ja eri puolueiden laaja tuki takanaan, pandemian aikana esitettiin myös paljon panediamitoimia kriittisestia arvioiva näkökantoja. Myös erilaiset kansalaisjärjestöt ja eturyhmät olivat jo pandemian aikana aktiivisia tuomaan esiin epäkohtia ja haittoja, joita pandemiatoimiin liittyi. Pandemian aikana nähtiin, että erityisesti hyvin organisoituneet ja verkostoituneet toimijat pystyivät tuomaan varsin hyvin omia huoliaan julkisuuteen. Media on tuonut näitä arvioita julkiseen keskusteluun ja antanut näin myös kriittisille äänille mahdollisuuden tulla kuulluiksi.

Järjestöjen etuna on, että ne pystyvät kanavoimaan ja kokoamaan yhteen eri aloja ja ryhmiä edustavien näkemyksiä ja ajamaan näiden asiaa voimakkaammin kuin yksittäiset kansalaiset pystyvät tekemään. Monilla järjestöillä on ollut mahdollisuus tuoda jäsentensä näkemyksiä esiin muun muassa eri valiokuntien järjestämissä asiantuntijakuulemisissa ja lausuntokierroksilla. Ongelmana järjestövetoisessa kansalaisosallistumisessa on kuitenkin se, että se saattaa suosia erityisesti hyvin organisoituja ja verkostoituneita toimijoita, joilla on jo ennestään paljon vaikutusvaltaa. Tällöin sellaiset marginaaliryhmät, jotka eivät ole yhtä hyvin institutionalisoituneet, voivat jäädä paitsioon ja heidän voi olla vaikeaa saada äänensä kuuluville.

Tämän takia tarvitaan myös sellaisia vaikutuskanavia, jotka ohittavat erilaiset perinteiset vaikuttamiskanavat. Esimerkiksi erilaiset suorat osallistumiskanavat, kuten vaikka joukkoistetut valmistelukanavat, kuten otakantaa.fi tai lausuntopalvelu.fi tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden esittää näkemyksensä suoraan päättäjille. Pandemian aikana kansalaiset aktivoituivat erityisesti ns. koronapassin käyttöönottoa koskevat hallituksen esitysluonnoksen kommentointiin. Lausuntopalvelussa kaksi koronapassin käyttöönottoa koskevaa esitystä ovat keränneet enemmän kommentteja kuin mikään aikaisemmin lausuntopalveluun jätetyistä esityksistä.

Erilaisten suorien vaikuttamistapojen heikkoutena on kuitenkin se, että ne saattavat kannustaa sellaisia kansalaisia osallistumaan, jotka ovat jo muutoinkin yhteiskunnallisesti aktiivisia toimijoita. Suoraa osallistumista haastaa myös se, että kriisitilanteessa väärää ja harhaanjohtavaa tietoa saattaa olla paljon liikkeellä, jolloin kansalaisilla voi olla vaikeuksia tunnistaa, mikä tieto pitää oikeasti paikkansa ja mikä on silkkaa valhetta. Ajankohtaisen ja totuudenmukaisen tiedon välittäminen kansalaisille on myös haastavaa nykyisessä hajaantuneessa viestintäympäristössä, jossa eri ryhmät saavat tietonsa erilaisia viestintäkanavia pitkin.

Kriisin jälkeinen kansalaisten kuuleminen vahvistaa luottamusta

Kansalaisten osallistuminen on tärkeää paitsi kriisin aikana myös kriisin jälkeen. Kriisit ovat yhteiskunnallisen päätöksenteon stressitestejä, joissa punnitaan yhteiskunnan kykyä selviytyä ja palautua haastavista tilanteista. Kokemukset kriisinhoidosta voivat heijastua kansalaisten näkemyksiin erilaisista yhteiskunnallisista toimijoista myös pitkälle kriisin jälkeiseen aikaan. Esimerkiksi kansalaisten luottamus terveydenhoitojärjestelmään on laskenut pandemiasta lähtien. Tästä syystä on tärkeää, että kansalaisia kuultaisiin myös pandemian jälkeisissä arvioissa.

Erityisesti yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien ja pandemiasta kärsineiden ryhmien tunnistaminen on tärkeää, jotta heidän toipumistaan pandemian vaikutuksista voitaisiin edistää. Useissa arvioissa on esimerkiksi tuotu esiin nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen pandemian jälkeen. Näiden pitkäaikaisvaikutusten huomioiminen on tärkeää pandemiatoimien kokonaisarvion muodostamisessa sekä tuleviin mahdollisiin kriiseihin varautumisessa.

Teksti: Mikko Värttö, erikoistutkija, Turun yliopisto.

Kirjoitus pohjaa strategisen tutkimuksen PANDEMICS-ohjelman päätöstilaisuudessa pidettyyn esitykseen. Lue lisää päätöstilaisuudesta.