Tutkimusartikkeli | Pohjoismaissa korostuu valtion keskeinen asema resilienssin tuottajana
Ketola, Johanna (2023): Continuity over change, institutions over innovations, organised over organic: the scales and phases of Nordic resilience. Nordic Review of International Studies.
Tutkimuksessa analysoidaan pohjoismaisia resilienssikäsityksiä maiden välisten erojen ja yhtäläisyyksien näkökulmista. Artikkelissa resilienssi hahmotetaan sekä ajallisena kriisivarautumisen, kriisinkestävyyden ja muutosjoustavuuden sisältävänä jatkumona että valtio-, alue-, yhteisö- ja yksilötasot sisällään pitävänä monitasoisena prosessina.
Tutkimus kehittää aiemman tutkimuskirjallisuuden ja haastatteluaineiston perusteella teoreettisen mallin, joka koostuu kolmesta päällekkäisestä resilienssin vaiheesta ja huomioi myös kriisien aikaulottuvuuden. Vaiheita ovat resilienssi kykynä vastustaa kriisejä, kestää kriisien yli ja muuttua kriisien myötä. Ensiksi mainittu liittyy kriisiä edeltävään aikaan, toinen kriisiaikaan ja viimeinen kriisin jälkeiseen toipumisen aikaan.
Tutkimus vahvistaa aikaisempaa ymmärrystä siitä, että terminologisista eroista huolimatta käsitykset resilienssistä ovat Pohjoismaissa keskenään hyvin samankaltaisia. Resilienssiä vahvistavia tekijöitä tunnistetaan enimmäkseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Niissä korostuu valtion vastuu ja keskeinen asema resilienssin tuottamisessa. Vastuu resilienssin ja turvallisuuden tuottamisesta on perinteiseen tapaan hallinnon instituutioilla. Pohjoismainen resilienssikäsitys ei kuitenkaan täysimääräisesti hyödynnä resilienssiajattelun vahvuuksia, koska huomiota kiinnitetään niukasti yksilö- ja yhteisötasoon.
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että toistuvien kriisien aikakaudella on tarve yhteispohjoismaisille rakenteille, joissa eri yhteiskunnan tasot ja yhteisöt pääsisivät vuorovaikutukseen ja pohtimaan yhdessä yhteistyötä sekä kriiseihin varautumista, kriiseissä toimimista ja niistä toipumista.
Kuva: iStock/olli0815