Blogi | Juho Mölsä & Tero Erkkilä: Pandemia-ajan päätöksentekoon kohdistuneet odotukset ja koetut puutteet loivat paineita ylimmille laillisuusvalvojille
Koetut puutteet korona-ajan päätöksentekoprosesseissa johtivat kanteluihin laillisuusvalvojalle. Tilivelvollisuuksien ja päätöksenteon valvonnan toimivuutta olisi pandemia-ajan oppien perusteella syytä tarkastella laajemmin poliittishallinnollisen järjestelmän tasolla.
Pandemia-ajan poikkeusolosuhteet vaikuttivat päätöksenteon avoimuuteen ja muihin laadukkaan päätöksentekoprosessin ominaispiirteisiin paikoin heikentävästi. Tutkimuksessamme olemme havainneet, että Pohjoismaissa koetut puutteet esimerkiksi päätöksenteon läpinäkyvyydessä ja osallisuudessa aiheuttivat tarvetta etsiä keinoja tilivelvollisuuden toteuttamiselle julkisuuden ja laillisuusvalvonnan kautta. Samoin on käynyt silloin, kun julkisuudessa ja säädöksissä ilmoitettuja kriteereitä koronatoimille on koettu sovelletun epäjohdonmukaisesti yksittäisiä rajoitustoimia koskevassa päätöksenteossa.
Tämä on näkynyt esimerkiksi sidosryhmien, kansalaisliikkeiden ja toimittajien kanteluissa näistä teemoista ylimmille laillisuusvalvojille, eli Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston oikeuskanslerille. Ylimmät laillisuusvalvojat nostivat myös itse esille osallistumissoikeuksia ja avoimuutta omissa aloitteissaan ja pandemiatoimien arvioinnissa.
Kriisit voivat lisätä tietoisuutta instituutioiden työnjaosta
Pohjoismaissa pandemia-ajan kanteluissa kyseenalaistettiin jossain määrin hallitusten päätöksentekoa, silloinkin kun niiden arviointi ei ole laillisuusvalvojien toimivallassa. Näistä kanteluista ja yleisemmin ylimpien laillisuusvalvojien suhteesta poliittisiin päätöksentekijöihin uutisoitiin kriisin aikana kattavasti. Laillisuusvalvojien julkisen roolin korostuminen on näkynyt myös kritiikkinä, joka Suomessa on kohdistunut etenkin oikeuskanslerin suorittamaan lainsäädännön ennakkovalvontaan. Oikeuskanslerin ajoittain läheistä yhteistoimintaa hallituksen kanssa kritisoitiin julkisesti korona-aikana kanslerin institutionaalisen aseman ja riippumattomuuden näkökulmista.
Kriittisen keskustelun hyvä puoli on ollut kasvava tietoisuus oikeuskansleri-instituutiosta ja sen merkityksestä. Kriisit voivat siis tarjota myös tilaisuuden keskustella yksittäisten instituutioiden rooleista ja hyvistä toimintamalleista suomalaisessa hallinnollispoliittisessa järjestelmässä.
Käynnissä olevan tutkimuksemme perusteella näyttää siltä, että oikeusasiamiesinstituutioihin kohdistuneet paineet ovat olleet pienimuotoisempia esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa, joissa perustettiin muita elimiä, kuten erilaisia tutkimuskomiteoita, arvioimaan julkisesti pandemia-ajan päätöksentekoa ja sen laillisuutta. Toisaalta näissä maissa eri instituutioilla ja uusilla toimijoilla on ollut tarvetta pohtia keskinäisiä suhteitaan ja työnjakoaan kriisikontekstissa.
Tilivelvollisuus edellyttää toimivaa valvontaa ja tarkoituksenmukaisia valituskanavia
Pandemia-ajan perusteella olisi syytä pohtia tilivelvollisuuden toteutumista kriiseissä ja tarkastella päätöksentekoa valvovien toimijoiden resurssointia. Osana tätä pohdintaa olisi syytä arvioida kantelu- ja valituskanavien toimivuutta kokonaisuutena, jotta kansalaisten sekä sidosryhmien huolenilmaisut puutteista päätöksentekoprosesseissa kanavoituisivat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja päätöksenteon legitimiteettiä edesauttaen myös poikkeustilanteissa.
Juho Mölsä, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Tero Erkkilä, professori, Helsingin yliopisto
Kuva: imamember/iStock